Vuosi vaihtui, epävarmuus jäi

Vuosi vaihtui, mutta maailma ei pysähtynyt. Olemme yhä suurten ja vaikeiden kysymysten äärellä: mitä Yhdysvaltain presidentti aikoo seuraavaksi, miten Ukrainan sota jatkuu ja milloin Suomessa nähdään kestävää talouskasvua. Vastauksia esitetään paljon, varmuutta niukasti.

Valkoinen talo ja arvaamattomuuden politiikka

Yksi keskeisimmistä epävarmuustekijöistä on Donald Trump. Valkoisen talon johdossa on henkilö, jonka toimintaa leimaavat impulsiivisuus ja ennakoimattomuus. Kun politiikka perustuu hetken mielijohteisiin ja reaktiot ohittavat harkinnan, seurauksena on epävakautta, joka heijastuu koko kansainväliseen järjestelmään. Parhaatkaan analyytikot eivät kykene luotettavasti ennustamaan, mihin suuntaan Yhdysvallat seuraavaksi kääntyy.

Sota, jota ei päätetä neuvottelupöydässä

Ukrainan sodan osalta optimismiin on vaikea yhtyä. Vaikka länsi pyrkisi toimimaan johdonmukaisesti ja vastuullisesti, ratkaiseva muuttuja löytyy edelleen Kremlin käytäviltä. Vladimir Putin voi yksin romuttaa neuvotteluissa saavutetut kompromissit. Niin kauan kuin Venäjä arvioi saavuttavansa sotilaallisesti enemmän kuin diplomatian kautta, sota jatkuu. Tässä mielessä lännen ongelma ei ole tahdon puute, vaan rajallinen kyky vaikuttaa vastapuolen laskelmiin.

Suomen talous – väärä lääke väärään aikaan

Kotimaassa näkymät ovat yhtä lailla huolestuttavat. Talouskasvun ja työllisyyden elpyminen tuntuvat siirtyvän jatkuvasti kauemmas. Nykyinen talouspolitiikka ei tue kotimaista kysyntää eikä vahvista luottamusta tulevaan. Päinvastoin: malli, jossa hyvätuloisia suositaan ja pienituloisten asemaa heikennetään, on historiallisesti osoittautunut tehottomaksi ja lyhytnäköiseksi.

Velkaantumisesta puhutaan kovaan ääneen, mutta käytännössä valtionvelka kasvaa myös Orpon hallituksen aikana. Ero edelliseen hallitukseen on lähinnä siinä, ketkä harjoitetusta politiikasta hyötyvät. Samalla ay-liikettä pyritään määrätietoisesti heikentämään, jotta työnantajapuolen – erityisesti EK:n – asema työmarkkinoiden keskeisenä neuvotteluosapuolena vahvistuisi. Tämä ei rakenna tasapainoista eikä kestävää Suomea.

Toivo ei ole naiiviutta

Kaikesta huolimatta haluan uskoa parempaan vuoteen. Tulevaisuudenusko rakentuu valveutuneisuudesta, kriittisestä ajattelusta ja rohkeudesta vaatia politiikalta enemmän kuin näennäisiä ratkaisuja. Ilman sitä muutokselle ei synny edellytyksiä.