Suomen kielestä ja kulttuurista kannattaa pitää kiinni

Globalisoituvassa maailmassa melkein kaikki samankaltaistuu – meitä totutellaan käyttämään samoja brändejä, kulttuuria ja jopa kieltä. Pienten maiden kansallinen olemassaolo voi olla koetuksella, koska jokaisesta ilmansuunnasta puskee vaikutteita. Kyse ei välttämättä ole siitä, että joku haluaisi pyyhkäistä tietyn kansakunnan pois maailmankartalta. Valitettavasti niitäkin yrityksiä on parhaillaan meneillään muun muassa Ukrainassa, jossa Venäjä toden teolla pyrkii hävittämään ukrainalaisia mahdollisimman tehokkaasti.

Miksi oman kansallisen kulttuurin vaaliminen on äärimmäisen tärkeää? Muistan vielä varsin hyvin ne ajat, kun Neuvosto-Virossa tietoisesti toteutettiin venäläistämistoimenpiteitä esimerkiksi kouluissa ja muuallakin yhteiskunnassa. Viron kielen käyttöä haluttiin vähentää, jotta isänmaallisia tuntoja voitiin vaientaa. Väitän, jollei virolaisten kansallinen tietoisuus omasta kielestään ja kulttuuristaan olisi ollut vahvaa siihen aikaan, Suomenlahden etelärannalla voitaisiin nykyään puhua jotain muuta kieltä kuin viroa. Kun on tosi kyseessä, ihmiset alkavat tiedostaa todellisuutta eri tavalla – useimmat havahtuvat tosiasioihin vasta viime hetkellä.

Puhuttaessa suomen kielestä ja kulttuurista useimmille ei juolahda mieleen se, että näillä asioilla Suomi erottuu muista maista edukseen maailmalla. Suomen kielen vaikeus ja sen omaksuminen kiehtovat monia – on äärimmäisen miellyttävää kuunnella ei-syntyperäisen henkilön sujuvaa suomea.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kielet eivät ole helppoja eivätkä vaikeita. Useimmiten kaikki riippuu oppijan äidinkielestä, asenteesta ja motivaatiosta. Vaikka nyky-yhteiskunta monikielistyy vauhdikkaasti, omaa kieltä kannattaa aina käyttää, koska se edistää tasa-arvoa ja ylläpitää yhteisöllisyyttä. Jos emme itse aja suomen kielen asiaa, kuka sitä sitten ajaa?

Monesti Suomessa ollaan huolissaan siitä, mitä meistä ajatellaan muualla. Olemmeko me tarpeeksi eurooppalaisia, onko kulttuurimme yhtä korkealla tasolla kuin muualla Euroopassa, kuulummeko me ollenkaan sivistyskansoihin? Nämä ovat kysymyksiä, joita aika ajoin pohdiskelemme sekä henkilökohtaisesti että valtakunnallisestikin.

Tutkimusten mukaan meillä on syytä huoleen, koska väestön koulutustaso on ollut laskussa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Heikentyneet Pisa-tulokset ovat tästä hyvänä esimerkkinä – lukutaidon ja matematiikan oppimistulokset eivät mairittele Suomen peruskoulun tasoa. Mahdollisesti me emme enää kansakuntana arvosta riittävästi koulutusta, kulttuuria ja sivistystä. On vaikea uskoa, että säästäminen edellä mainituista kokonaisuuksista johtaisi parempiin tuloksiin.

Jotta Suomi nostaisi koulutustasoaan sekä tuottaisi jatkossa myös uusia Fiskarseja, Marimekkoja, Aaltoja sekä Oksasia, valtion on satsattava voimakkaasti koulutukseen ja kulttuuriin. Kyse ei välttämättä ole ainoastaan rahallisista resursseista, vaan meidän on myös muutettava ajattelutapaamme. Viime kädessä Suomen menestys riippuu osaamisesta.

"An investment in knowledge pays the best interest." – Benjamin Franklin