Maahanmuuton monet kasvot

Kautta historian kansakuntia on aina pelottanut kaikki uusi ja vieras. Useimmiten saapujia on pidetty potentiaalisina valloittajina tai muuten vain yhteiskuntarauhan rikkojina. Tämä perusasetelma ei ole näemmä muuttunut vuosisatojen saatossa oikeastaan ollenkaan – samat huolet ja pelot voivat edelleen hyvin.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 Suomessa asui ulkomaalaistaustaisia hieman alle 470 000. Heistä ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia oli reilut 388 000. Ulkomaalaistaustaisiksi määritellään ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Entinen Neuvostoliitto oli ulkomaalaistaustaisten yleisin taustamaa vuonna 2021. Seuraavaksi isoimpiin taustamaaryhmiin kuuluivat Viro, Irak ja Somalia. Kaiken kaikkiaan ulkomaalaistaustaisia oli 8,5% Suomen väestöstä. Kyse ei siis ole mistään pienestä tai vähäpätöisestä väestösegmentistä.

Puhuttaessa maahanmuuttajista tai ulkomaalaisista useimmiten sorrutaan loukkaaviin stereotypioihin; jos tietyn kansallisuuden edustaja syyllistyy rikokseen, totta kai kaikki muutkin samasta maasta tulevat ovat muka rikollisuuteen taipuvaisia. Tämä ei todellakaan tee oikeutta heille, jotka yrittävät päästä elämän syrjästä kiinni joko koulutuksen tai työelämän kautta. Turhan usein yksittäistapaukset pilaavat muidenkin mahdollisuudet sulautua osaksi yhteiskuntaa. Voisiko Kanadassa käytössä oleva "pisteytysmalli" tuoda uusia näkökulmia Suomen maahanmuuttopolitiikkaan? Tässä järjestelmässä hakijan on ylitettävä tietty pistemäärä, jotta hän saa oikeuden muuttaa uuteen kotimaahan. Pisteytyksessä painotetaan koulutustaustaa, ikää sekä kielitaitoa.

Nykyään väitellään paljon työperäisestä maahanmuutosta. On myös sanottu ääneen, että se olisi Suomen kohtalon kysymys. Ilman ulkomaisia työkäsiä Suomen kerrotaan pysähtyvän tulevaisuudessa. Onko tämä vain vaalien alla käytävää keskustelua vai onko siinä myös jotain perää? Vaalien läheisyys aivan varmasti voimistaa näitä hätähuutoja ulkomaisista työkäsistä, ainakin tietyissä piireissä. Kansantaloudellisesta näkökulmasta olisi toki hyvä asia, että Suomessa ei olisi aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta.

Se on sitten eräänlainen ikuisuuskysymys, mistä työvoimapula kumpuaa. Voisiko se johtua heikosta palkasta, kroonisesta kohtaanto-ongelmasta, kireästä verotuksesta vai jostain ihan muusta? Onko ulkomainen työvoima ratkaisu Suomen valtaviin demografisiin haasteisiin sekä nykyisiin talousongelmiin? Jos ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta poistetaan, mitä tapahtuu suomalaiselle sopimuskulttuurille sekä palkoille? En usko, että tämänkaltainen keikaus palvelisi pidemmässä juoksussa Suomen kansantaloutta ja yhteiskuntarauhaa.

Ukrainan sodan sytyttyä Suomeen on saapunut lähes 50 000 ukrainalaista naista ja lasta. Mielestäni nyt pitäisi valtiovallan ja yritysten olla hereillä ja lähteä kouluttamaan saapuneita ukrainalaisia omiin tarpeisiin. Kielenopiskelun on oltava kaiken lähtökohtana – paikallista kieltä on osattava, koska se on eräs tärkeimmistä avaimista menestykseen. Tehkäämme siis kaikki voitava, jotta tänne sotaa pakoon lähteneet ukrainalaiset kotoutuisivat mahdollisimman jouhevasti. Suomi ei pääse karkuun nykyajan kansainvaelluksia – saamme osamme globalisaation hedelmistä sekä hyvässä että pahassa.

"Migration isn't a one-directional process; it's a colossal process that has been happening in all directions for thousands of years." – Mohsin Hamid