Euroopasta puuttuu johtajuutta

Ukrainan sotaa on käyty pian 300 päivää, mutta tälle murhenäytelmälle ei ole loppua näköpiirissä. Päinvastoin molemmat osapuolet ovat jo valmistautumassa talveen eli vahvistavat puolustusasemiaan rintamalinjan molemmin puolin. Todennäköisesti uusia, isompia operaatiota nähdään vasta kevään tullen. Tämä voi toki antaa Venäjälle aikaa kouluttaa liikekannallepantuja joukkoja uusiin tehtäviin Ukrainan rintamalla. Sodan alkuvaiheessa kuviteltiin, että Venäjän taloudelle asetetut talouspakotteet ajaisivat maan nopeasti vararikon partaalle. Toisin on kuitenkin käynyt, vaikka Venäjälle asetetut talouspakotteet ovat eristäneet itänaapurimme kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta, heikentäneet teknologiatuotteiden saatavuutta Venäjällä sekä pudottaneet venäläisten tuotteiden ulkomaista kysyntää. Talouspakotteisiin liittyen on myös todettava se, että isoa ja omavaraista taloutta on kovin vaikea saada polvilleen nopeasti. Tätä kiristyspolitiikkaa ei ole helpottanut myöskään se, että pakotteita on voitu kiertää eri keinoin, ja venäläisillä löytyy edelleen ymmärtäjiä sekä idässä että lännessä.

Taannoin Ranskan presidentti Macron kohahdutti maailman lehdistöä lausunnollaan, jossa hän piti Venäjän turvallisuusintressien huomioimista ensiarvoisen tärkeänä, jos ja kun aletaan neuvotella rauhasta Ukrainassa. Samansuuntaisia lausuntoja on ääneen sanonut myös Saksan liittokansleri Scholz, jonka mielestä Venäjän kanssa on käytävä "jatkuvaa dialogia" sodasta huolimatta. Molempien johtajien ulostulot ovat räikeässä ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa. En tiedä, mitä Kremlin isäntä on luvannut Euroopan talousmahdeille – lienee kuitenkin selvää, että kyse on lähinnä öljytyistä kauppasuhteista.

Euroopasta puuttuvat sellaiset vahvat johtajat, jotka yhteistuumin olisivat puolustamassa länsimaisia arvoja ja maanosansa rajoja. Winston Churchillin kaltaista rautaista johtajaa ei nykypäivän Euroopasta ole löydettävissä. Valitettavasti on havaittavissa vain tietynlaista nationalistista egoismia, joka näkyy parhaiten juuri omien talousetujen ajamisessa. "Make America Great Again" (MAGA) -tyylinen ajattelu on siis vaivihkaa rantautunut myös Eurooppaan. Voidaan todeta, että Suomestakin löytyy samankaltaisia "patrioottisia" äänenpainoja. Mielestäni tällainen ultranationalistinen huutelu ei ole hyvä asia pienten maiden kannalta, koska ne saattavat joutua kauppatavaraksi isojen maiden välisissä kauppa- tai turvallisuuspoliittisissa neuvotteluissa. Baltian maiden ja Puolan muistissa ovat edelleen tapahtumat toisen maailmansodan aattona, jolloin natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat kuuluisan Molotov–Ribbentrop-sopimuksen. Kyse oli hyökkäämättömyyssopimuksesta, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Euroopan maat jaettiin suurvaltojen etupiireihin. Toivottavasti mitään vastaavaa ei ole nyt suunnitteilla lännen ja Venäjän välillä. Jos Ukraina uhrataan, on pelkona se, että Putinin nälkä vain kasvaa nykyisestä.

"Never, never, never give up." – Winston Churchill